Arvokisoja horisontissa

Viikonlopun kisat siis menivät omalta osaltani tarpeeksi hyvin, että joukkueeseen voisi tulla nimetyksi. Kumpanakin päivänä sijoitukseksi tuli 5., mutta eipä noilla perjantain ja lauantain jaloilla parempaan olisi pystynytkään, joten minimoitiin virheet ja katsottiin mihin asti sillä mennään.
Perjantain sprintti alkoi vauhdikkaasti nopealla alamäkivälillä, ykkönen löytyi helpohkosti. Jalat tosin eivät tuntuneet olevan kisatuulella, kun tuntuivat todella väsyneiltä. Pari väliä menikin ihmetellessä huonoa kulkua, mutta lopulta piti vain todeta varmistelun olevan päivän sana. Kisa sujuikin suunnistuksellisesti jopa kohtalaisen hyvin, lukuunottamatta yhtä seisahdusta golf-kentällä ja pitkän välin kiertovalinnan käyttämättäjättämistä.
Lauantaina etukäteen pääteltynä alkumatka ajettaisiin tasaisemmassa maastossa ja vasta lopussa harjun ylityksiä. Ennen kisaa satoi muutaman kuuron kisakeskuksessa, mutta kisaan lähdettiin lyhyissä irtohihoilla lisättynä, mikä osoittautuikin oikeaksi ratkaisuksi nimittäin viimeinen kuuro alkoi ollessani lähtökarsinassa ja loppui ennen ykköstä. Jälleen suunnitelmissa oli varma ja sujuva suunnistus ja ajo kulkee sitten sitä mukaa. Ykköselle mennessä otin kuitenkin heti hieman vaikeamman valinnan, joka osoittautui välin nopeimmaksi ratkaisuksi, tosin fysiikalla jäin hieman ja jaettu ykkössija Juhon kanssa, joka kiersi oikealta kuten suurin osa porukasta, ekalla rastilla. Jo lähdössä totesin kartan eteläosan 3-4-5-6 välit tiheän uraston takia tiukaksi suunnistukseksi. Näkyvyys oli kuitenkin alueella hyvä, joten suunnistus perustuikin suurimmaksi osaksi käyriin ja kuviorajoihin, polkujen jäädessä toisarvoisiksi. 7-8 välillä ratamestari houkutteli reilun sadan metrin oiolla, mutta varmistellen ajoin kierron ja vasta rastille varmempi oiko. Kartanvaihdon jälkeen kummastelin, sillä toisella kartalla olikin vain yksi rastiväli. Välille sain hyvää vetoapua, koska Matti-Pekka lähti kasilta itse sille tullessani. Ennen ysiä kääntelin viimeisen kartan ja kuittasin ohi M-P:n kääntäessä karttaa vasta leimauksen jälkeen. Myös viimeisen kartan ensimmäisellä välillä houkuteltiin oikovalinnalla, tälläkin kertaa jätin sen käyttämättä ja pyrin hakemaan vauhtia isommalta hiekkatieltä. Eroa Juhoon, joka käytti oikoa, 13 s lisää, silti toiseksi nopein välillä. Seuraavana välinä oli reitinvalinta harjun yli, missä tuli ryssittyä hieman, sillä valitsin selkeimmän reitin linjaa pitkin suoraa harjun yli. Kiertovalinta nousua säästäen olisi ollut loppumatkaa ajatellen parempi valinta, vaikka ajallisesti eroa ei yli puolta minuuttia ollutkaan. Pari seuraavaa väliä helppoa toteutusta, joskin fyysistä haastetta noususta takaisin harjun päälle. Seuraavalla alamäkivälillä nopeasti harjulta alas ja mahdollisimman paljon saatua vauhtia hyödyntämällä eteenpäin, lopussa kulmaoion haistelu. Oiko löytyi ja jopa kohtalaisen hyvänä polkuna. Seuraavana ajoväli ja rastilla tieto, että toisena siinä vaiheessa eli Mika varmaankin edellä. Seurasi jälleen reitinvalinta harjun yli, jonka tällä kertaa kiersin oikealta loppuun oikoen. Lopussa oiko ja kierto samanarvoiset, mutta nousussa jäätiin jalalla kymmenisen sekuntia. Seuraavalle oikealta kiertäen, vasen kierto 15-20 s nopeampi. Loppuun vielä nousu harjulle asvaltin kautta kiertäen ja viimeiselle suoraa tiputellen. Hieman ajattelua olisi parikymmentä sekuntia voinut näillä väleillä vielä säästää.
P.S Sijat siis riittivät kisalippuun: SSL. Tällä hetkellä menossa suunnitelmat ja kyselyt Susannalle uuden pyörän hankkimiseksi, vaikka ei siinä vanhassakaan paljoa vikaa ole.

Ja vielä ennen katsastuksia...

Tanskasta kotiin ajellessa tein "viisaan" päätöksen. Päätin lähteä Rukalle samana päivänä. Voin kertoa, että oli kyllä hapokasta ajoa, Pudasjärven jälkeen alkoi kaasujalkakin jo hiukan painaa, ettei koko iltaa menisi. Flunssanhan se oli jo Tanskasta lähtiessä lyönyt päälle, Nessua siis kului ajomatkalla. Kiirastorstai-iltana siis olin jo Rukalla. Perjantai menikin harjoitellessa mökkihöperyyttä Jaakon kanssa, jolla oli kuume, ei muuten tarttunut, vaikka sitä pelkäsinkin. Taisi tosin tarttua porukoille molemmille? Perjantain retkeilyksi siis kuitenkin riitti yhden sipanneen hiihtäjän haku matkan varrelta autolla. Lauantaina sain itseni liikkeelle, tiedä sitten oliko niin hyvä juttu, muutama litra räkää sinne ladun varteen taisi jäädä. Vähän vielä yskittikin, mitä pidin huolestuttavampana. Tuli kuitenkin hiihdellyksi, kun kerran keliäkin oli, tosin auringonpaiste sitten veloitti luistossa. Olikin mielenkiintoista laskea alamäkiä koko ajan varoen, ettei lennä nenälleen kun tulee varjosta aurinkoon. Olihan tuo aika turha reissuna, kun oli sairaanakin, mutta onneksi tauti ei pitkittynyt.

Suksien luistamattomuus vetää miehen vakavaksi.

Tiomilassakin tuli sitten taas käytyä juoksemassa pitkää yötä. Ja kohdallani se oli jälleen jos mahdollista vielä edellisiäkin tuskaisempi. Johtuen lähinnä siitä, että ei kauheasti ole tullut juostua treenejä ja siitä että oli niin helvetin kylmä jopa teltassa, kun niuhot ruotsalaiset eivät antaneet sytyttää kamiinaa heinikkopaloriskin takia. Onneksi molempiin suuntiin laivaillessa sai juoda, kun joukkue ei suoraan sanottuna ole mistään kotoisin ;) Bussissakin ehti hyvin, koska ajomatkaan meni n. kahdeksan tuntia. Laivalla tuli taas moikattua kaikki tutut naamat. Muuten kuvio oli taas sama kuin Tanskasta tullessa.

On sitä Suomessakin ehditty treenaamaan, maantiepyöräkin on niellyt ekat etelä-pohjalaiset asvalttinsa. Ja maastofillaria ulkoilutettiin vaihtelevissa sääoloissa Niinisalon Camp Presidentistä päin. Siinä muuten hinta-laatusuhteeltaan upea leiripaikka, majoitus vastaa mitä tahansa leirintäaluetta, mutta maksaa vain murto-osan sellaisenkaan hinnoista. Ilmeisesti yli 20 henkeä yöpyi yhden yön siellä samalla hintaa, millä yksi henkilö Kisakalliossa. Ei osunut viikonlopun treenit kuitenkaan ihan nappiin, mutta viime viikonlopun ekat kisat loivat vähän itseluottamusta perjantain ja lauantain katsastusta varten. Ajovauhti saisi olla parempi ja siihen pitääkin keskittyä kauden jälkeen tosissaan, mutta suunnistus sujuu tällä hetkellä erittäin mainiosti. EM-kisamatkasta spekuloin, että lähes virheettömillä perussuorituksilla kisalipun pitäisi napsahtaa kohdalle. Sitä kohti siis.

Leireilyjä osa 2

Vajaan viikon sai huilata Mallorcalta tulon jälkeen, kunnes piti painaa kaasupoljinta ja suunnata ensin Turkuun, sitten Tukholmasta Helsingborgiin ja lopulta Helsingöristä Tisvildeen. Menomatka laivalla oli joidenkin osalta kosteampi kuin toisten, mutta itse ainakin ajoin auton laivasta ja Ruotsin sekä Tanskan läpi. Säät suosivat jälleen pyöräsuunnistajaa, sillä ajankohtaan osui kohtalaisen lämpimät kelit eli iltapäivisin jopa +20 astetta. Majoitus oli normaaleissa leirintäaluebungaloweissa, joissa tosin erikoisuutena se, että joko parvella nukkuva hikoili koko yön tai alhaalla nukkuvat palelivat koko yön, variaationa tosin se, että tilanne vaihteli koko yön. No kyllä sitä nukutuksi silti sai. Ruokailuissa opetettiin heti olemaan kellontarkka, jos tulit minuutinkin myöhässä sait jonottaa ruokaa ainakin 5-10min, tosin pelimieshän olisi ratkaissut tilanteen ja tullut paikalle 20 min myöhemmin jolloin kaikkia ruokia löytyi pöydistä ja ei tarvinnut edes jonottaa. Harjoitukset leirillä olivat laadukkaita, tosin kokonaisrasitusta alkoi kertyä, kun lähes joka päivälle oli vähintään yksi kilpailuvauhtia ajettava treeni. Virheitä sai karsittua koko ajan leirin edetessä, joten jotain opittiinkin muistin perukoille mahdollista EM-reissua varten. Pikaisesti tiivistettynä leirikisat menivät kohtalaisesti, 1. keskimatka heikko, yökisa erinomainen miinus, viesti hyvä, 2. keskimatka hyvä miinus, sprintti hyvä plus ja ultrapitkä hyvä plus ilman renkaanpuhkeamista, mikä laskee arvosanan heikko plussaksi. Paallikkoo's Diavolo Challenge jäi ajamatta, kun ei huvittanut. Kannustettiin sitten MikkoK:n kanssa Juusoa, Elmeriä ja Pekkaa, ja viritettiin vuorotellen jätkille upeat vilkkuvat venttiilinhatut, jotka eivät kuitenkaan riittäneet siivittämään ketään jätkistä voittoon. Upea näky kyllä oli tuollainen vilkkuva hattu. Iltaisin palkittiin porukkaa oluin, suklaamunin ja vaatekappalein, muutamaan olueen per ilta siis oikeutimme itsemmekin. Iltaisin ei tosiaan mitään hirveää juhlimista ollutkaan, sen verran rankka leiriohjelma oli ja suurin osa porukasta poistuikin ultrapitkän jälkeen kotimatkalle. Meillä oli porukka vissiin vähän väsynyttäkin. Todettiin kuitenkin Kolehmaisen kanssa Wiibroe erittäin onnistuneeksi mallastuotteeksi. Takaisinpäin lähdettiin viikon ensimmäisenä sadepäivänä, joten autokin peseytyi vähän ennen kotimatkaa. Tukholma-Turku-laivalla oli tunnelma ulkoilman kaltainen, tosin hieman latisti se, että laivassa ei ollut Discoa, vaan FunClub muuntui sellaiseksi pikkutunneilla. Reissun ainut automatka, jolla olin omassa Citikassa matkustajana osui Turku-Huittinen välille, mikä olikin oikea ratkaisu, sillä kaikki laivasta ulosajaneet puhallutettiin. Loppuun taas pari räpsyä.



Keskittyneenä yökisaan, tangossa Lupine ja kypärässä Silvan halogeeni, joten valotehoa riitti ja sitä tarvittiinkin.



Mikon kanssa iltapäiväajelulla poluttomalla kartalla.



Sprintissä oli keskittyminen vielä kohdallaan, suun aukiolo sen paljastaa.

Leireilyjä osa 1

Hahaa, kestipä kauan ennen kuin sain aikaiseksi kirjoitella jotakin. Viimeksihän suunniteltiin kevättä. No nythän se alkaa olla ohi, koska jopa minulla alkaa puolentoista viikon päästä kesätyöt ja asun taas arkipäivät Jalasjärvellä. Harjoittelut vietiin omalla painollaan eteenpäin, tosin talven uusin harjoite oli sisäpyöräily rullilla; ens talvena sitä tehdään enemmän, kunhan boksin muistiin saadaan ympäriajoja talteen.
Maantiepyöräkin kohtasi ensimmäisen kerran asvalttia Espanjan maaperällä Mallorcan saarella. Kokonaisuudessaan reissu oli yksi parhaista treenileireistä kautta aikain, sää oli suosiollinen, tiet tarpeeksi serpentiinillä ja hotelli optimaalisella paikalla.
Ruokaakin riitti hotellissa syödäkseen ja Aurum oli Eroskissa vain 76snt/litra. Ongelmia: wlani toimi vain alakerrassa, Eurosport alkoi näkymään vasta muutamana viimeisenä päivänä ja muurahaiset yrittivät valloittaa lähes kaiken huolimattomasti tasoille jätetyn ruoan ;). Maantiepyörästä voisin kertoa sen verran että mainio ostos hinta-laatusuhteeltaa, kyllä tuollakin muutama Lightweighteillä ajava saksalaisturisti saatiin tiputettua.
Kilometrejä kertyi mittariin 1102 ja tunteja siis tarpeeksi. Olisihan sitä ehkä enemmänkin voinut ajaa, mutta eihän sitä ihan rajojaan tunne, varsinkin kun uskollinen t6 alkoi oireilla heti ekana päivänä. Sen verran voi todeta, että 165km ja 3200m nousua on yhdelle päivälle aivan riittämiin. Vähän sillä tuulella oltiin takaisinpäin lennellessä, että Mallorca voisi olla potentiaalinen leiripaikka tulevaisuudessakin, ehkä ensi talvena kuitenkin jotain muuta niin voi sitten ainakin vertailla. Laitetaan tämän postauksen loppuun muutama tunnelmakuva vielä paikan päältä.



Pyörä 534m korkeudessa Curan luostarin parkkiksella.


Muutama mutka oli ennen kuin saavuttiin Sa Calobran satamaan.



Ilmeisen tyytyväinen Sollerin mäkikirin kakkonen, kuvan ottanut se ykkönen.

Kevätsuunnitelmia

Aikaa on kovasti kulunut viime postauksesta, väliin mahtuu kaksi hisu-kisaa, yksi joulu ja yksi uusivuosi. Aika on tosin kulunut lähinnä treenamalla ja urheilua katsomalla. Vuokatin kisoista nyt ei mitään erityistä selvinnyt. Sprintissä luulin osaavani hieman suunnistaakin, mutta keskimatkalla kävi selväksi, että sujuvuutta hisuun ei oikein löydy. Vauhti ei kummassakaan päätä huimannut. Sen jälkeen onkin lähinnä kerätty tunteja hpk:aan. Vuokatissa käytiin keräilemässä kilometrejä vielä välipäivinäkin.
Luultavasti pienimuotoista voimakautta pitäisi tämän kuun puolivälissä kerätä. Ehkä ennen vkon 3 pysu-leiriä Lohjalla. Siitä seuraavana tai sitä seuraavana viikonloppuna on hiihdon maakuntaviesti Vaasassa. Sielläkin varmaan "pääsee" riuhtomaan itseään 10km:n ankkuripätkän. Helmikuun alussa onkin jo ensimmäiset hisu-SM:t (pitkä ja viesti), joihin kyllä ihan mielellään lähden testaamaan onko kunto yhtä huono kuin Ylläksellä ja lähempänä edes viime vuoden menoa. Loppu helmikuusta taas treenaillaan SM-keskimatkaa ja Lumi-Toukolaa varten, tosin tällä hetkellä on hieman epäselvää ehdinkö kuitenkaan kumpaankaan, sillä vkot 12 ja 13 vietän Mallorcalla jauhamassa kilometrejä maantiepyörällä. Todennäköisesti aika kuolleena tullaan takaisin, koska saarelta löytyy aika suuria korkeuserojakin ja mukaan lähtee muu pysumaajoukkue, joista suurin osa on ajanut maantiepyörällä aika paljon enemmän. Sitten onkin viikko aikaa palautua, koska 4.4. alkaa Tanskassa pysu-leiri. Siellä vajaa viikko ja sitten alkaakin pääsiäisloma, joka tulee varmasti tarpeeseen. Lähden varmaankin pohjoiseen viikoksi palautumaan. Seuraava viikonloppu onkin sitten jo Tiomila eli jonkinlaisessa juoksukunnossakin olisi hyvä olla. Varmaan ihan hyvä päästä siinä välissä tuulettumaankin. Näillä näkymin siis ainakin SM-sprintti ja Lumirastit, joihin mielelläni olisin lähtenytkin, jäävät väliin. Reilu viikko vielä siis niin pääsee ekoille leireille tälle vuodelle. Innolla kyllä niitä odotan. Kirjoitellaan ehkä sitten sen jälkeen lisää, kun tietoakin keväästä selvinnee.

Lunta jo maassa

Ekat kisat tuli käväistyä hiihtelemässä viikko sitten Ylläksellä. Suoritukset olivat yhtä heikot kuin odotinkin. Ei missään nimessä paljon viime talvea huonommin, mutta ei tyytyväinenkään voi olla. Oli siinä tosin viikko hiihtoa alla, joten oli varmaan vähän väsy lihaksissakin. Luulisi kuitenkin, että edes suunnistus silti onnistuisi kun kerta vauhtiakin on vähemmän. Ei sinnepäinkään. Tuntui kuin olisin tehnyt reitinvalintoja ihan arvalla. Ei kunnon suunnitelmia väleille, ei tarkkaa reitintoteutusta. Yhteensä kahtena päivänä varmaan lähemmäs 20 risteyksenohihiihtoa tai pysähdystä risteykseen. Onneksi maanantaina pääsi kotona uuden harrastusvälineen pariin. Kokosin aamuysistä iltaseitsemään uutta maantiepyörää. Lisään kuvia, sitten kun ehdin. Eilen kävin vielä ostamassa maantiekengät ja -polkimet. Polkimet ei ihan sovi rungon metallinsiniseen väritykseen. Ne on Rabobankin oranssit :). Kokeilin pyörää sitten vielä rullilla. En olisi uskonut, että niillä oppii ajamaan niin helposti. Tänään ajelinkin sitten 30 min samalla kun katselin miesten 30km vapaata. Valitettavasti Petter voitti. Ilta meneekin sitten Popedan keikalla Rytmikorjaamolla. Huomenna sitten Hyllykalliolle suunnistamaan. Voi olla vähän väsynyttä, mutta juoksennellaan pois. Uskoisin, että on aika rentoa menoa, sillä juoksulenkkejä ei ole tehty yli kahteen viikkoon. Viimeksi taisin juosta pikkujoulusuunnistuksissa ja ne menikin hienosti eli kolmas sija Mikon ja Jaakon jälkeen.

Lunta odotellessa

Viimeisetkin kalenterikisat saatiin taakse viime viikonloppuna. Tuloksellisesti kai pitäisi olla tyytyväinen, vaikka mitali jäikin SM:stä saavuttamatta, vielä. Kisa oli todella ajovoittoinen, muutama reitinvalinta sinne mahtui, mutta lähinnä siis ajamista. Mitali jäi ajallisesti aika kauaskin, vauhti ei siihen riittänyt. Virheitä ei kisassa siis tullut paljon minuuttia enempää, pari ohiajoa ja mahdollisesti heikompaa reittiä. Hyvä taktiikka ei ihan toteutunut, sillä Maximia sain alussa kiinni, mutta selkää en missään vaiheessa näkyviin, joten ajelin koko matkan yksin lukuunottamatta muutamia ohituksia, Asko eikä H-P:kään ei aivan saanut iskettyä peesiin. Sunnuntain keskimatkan kisa oli, jos mahdollista, vielä enemmän ajopainotteinen. Juho sai pitkien ajovälien jälkeen selän näkyviin, mutta viimeiselle rastille sain jätettyä 40s, tosin Juho pummasi hieman ylimääräistäkin sillä välillä. Aluemestaruuteen ajo riitti reilulla marginaalilla, MikkoT oli toinen ja Asko kolmas eli kolmoisvoitto Jalakselle. Kansallisessa jäin jälleen neljänneksi, Juhon voittaessa, Timo toisena ja Samuli kolmantena. Eroa ei Timppaan ja Samuliin ei kauheasti tullut, joten sillä saralla ei huonosti.
Sunnuntaina ennen kisaa huomasin vaakaputkessa huolestuttavan lommon. Niinkin ohuessa putkessa kuin Canyonin putket ovat se pisti vähän arveluttamaan. Todistetusti Canyonin runkoja on mennyt katki juurikin lommosta alkaneesta murtumakohdasta. Katsellaan nyt muutaman lenkin ajan miten lommon lähialue alkaa reagoida rasitukseen. Tuli alkuviikosta kuitenkin vähän runkovaihtoehtoja katseltua, ikäänkuin pahan päivän varalle. Pitäisi vain keksiä, millä saan tuotua maahan Simplonin rungon, jäykkisrunko olisi alle kilon ja täpärin saisi koottua lähes kymmenkiloiseksi. Eivät tunnu missään nettikaupassa olevan myynnissä. Ehkä täytyy itse lähteä Itävaltaan hakemaan.
Viikonlopun jälkeen on sitten yritetty vaihtaa kautta. Eka rullalenkkikin on tälle kesälle takana ja yksi hisutaitoharjoitus. Pitää nyt katsoa mihin suuntaan tuo hiihto alkaa kehittyä, ylävartalo on jäänyt kesällä hyvin vähälle treenauksen osalta.
Sitten kaikille tiedoksi, ettei tarvitse itse koittaa. Ei kannata jättää avaimia kotiinmenevään autoon, vaikka olisi kuinka kiire junaan. Mieluummin olisin myöhästynyt junasta, nyt jouduin odottamaan seuraavassa junassa tulevaa Kaisua tuomaan avaimet. Tulipahan luettua uudet MBA, Mountain Bike ja Bike ainakin kunnolla läpi.
Seuraavan kerran kirjoittelen sitten, kun siltä tuntuu, mihin saattaa mennä hieman aikaa, koska ekat hisukisat on vasta ensi kuun lopussa.