Harharetkillä dyyneillä

Reilu vuorokausi paluumatkan jälkeen pitäisi kai jotain merkittävää keksiä kisoista sanottavaksi. Yleinen teema omalta osaltani taisi olla tasaisuus, mutta valittettavasti siis tasaisen huono. Kisoihin ei sisältynyt yhtään oikeasti onnistuneelta tuntunutta suoritusta, lähimpänä taisi olla viesti.
Edetään kuitenkin kronologisesti eli lähtö tapahtui klo 13 21.9. Matka Helsinkiin sujui jotakuinkin, vaikka jo Jalasjärveltä lähtiessä oli selvää, että tavaroiden kanssa tulee ahdasta. Peräkärryn pakkaaminen taisi Hyvinkäällä kestää ainakin 30 min ja Helsingissä loput pyörät laitettiinkin suoraan bussin tavaratilaan ja osa tavaroista bussin käytävälle. Yö laivalla meni jotakuinkin samalla tavalla kuin yleensä eli ei ihan tappiin mut lähelle, mikä tiesikin erittäin miellyttävää bussimatkaa. Pärnuun asti sain nukuttua. Sen jälkeen alkoikin armoton lehtien lukeminen, joita olisi pitänyt varata reilusti enemmän, tulipahan ainakin tavattua varmasti kaikki jutut tarkkaan. Latviassa ei pysähdytty ollenkaan, Liettuassa pari kertaa, toinen jossain isossa marketissa, jossa oli onneksi seikkailumieliselle porukalle ruokapaikaksi Hesburger. Oli kassatytöllä 45 minuutiksi tarpeeksi töitä. Saivat jotenkin viritettyä bussin televisiotkin yhteistyöhön Liettuassa, joten sieltä tuli Dukes Of Hazzard The Beginning (ei siis se missä Johnny Knoxville, vaan vielä uudempi). Klaipedassa hetken aikaa seikkailtiin ennenkuin lauttaranta löytyi. Tie oli surkeassa kunnossa Kuurin kynnäksen puolella, joten viimeinen tunti jännitettiin saapuuko kärry bussin perässä perille asti. Nidassa bussi taiteili hotellin pihaan noin puoli tuntia parin erittäin tiukan mutkan läpi. Hotelli oli laadukas, vaikutti aika uudelta. Saatiin Samulin kanssa kulmahuone, joka ainakin oli uusi, sillä kisasivujen mallikartoissa sitä ei ollut. Parveke osoittautui viikon aikana hyväksi pyörien säilytykseen, tosin yöt olivat sisällä. Käytiin vielä illalla katsomassa saisiko jostain keskustasta ruokaa, mutta päädyttiin vain tulemaan marketin kautta takaisin. Samuli harmitteli, ettei televisiossa näkynyt musiikkikanavaa, itselleni kelpasi erittäin hyvin saksankielinen Eurosport.
Tiistaina aamupalaa ja aamupäivästä mallisuunnistukseen bussilla. Tärkeimmät havainnot olivat, että urien havaitseminen saattaa olla vaikeaa ja hitaaksi pirretyt urat ovat pehmeätä hiekkaa. Muuten maasto vastasi suomalaista hiekkakangasta, suunnistukseen vaikutti tosin se, että oikomiskielto oli jälleen voimassa. Tiistain myöhäinen lounas (vartaassa grillattua mausteista porsasta ja ranskalaisia) käytiin syömässä läheisessä ravintolassa. Hieman pitkään kesti ruuanvalmistus, ainakin nälkäiselle. Illalla valmistautumista keskiviikon keskimatkaan ja omilla eväillä tankkausta.
Keskiviikkona kahdeksalta aamupalaa, lähtöaika ennen kahtatoista, joten riitti lähtöön asti. Kelin haistelua, vaikutti tuuliselta, mutta pilvetön taivas rohkaisi ajamaan lyhyissä ajokamoissa. Noin tunti ennen lähtöä siirtyminen keskustaan kilpailupaikalle ja paikkojen tutkailua, lähinnä maalintulo ja lähtökiihdytys näkyivät. Verrytellessä alkupään lähtijöiden yleisörastilla käyntiä katselessa pisti jo vähän jännittämään omaa ajoa. Lähtölavalla karttaa katsellessa totesin sen suunnistuksellisesti vaikeammaksi kuin Puolan vastaavan matkan. Matkaan lähdin hieman turhankin kovaa kiihdytellen. K-pisteelle tullessa selkeä suunnitelma ykköselle mielessä ja K:lta pelättyjä portaita pitkin ajaen eka mäki ylös. Tässä vaiheessa oli jo osaltaan kisa ohi, mäen päällä huomasin, että nyt on tultu eri portaita ylös. Huomioni sai aikaan lähes paniikin, etenin aina 50m täysillä jotain polkua rastia kohti ja sitten taas koitin saada itseni kartalle. Vielä rastiuran hakeminenkin sai aikaan 40s virhettä. Näin ollen olin kärkeä ykkösrastilla reilu 2min perässä, ei siis luvannut kovin hyvää kisaa, koska tiesin mokanneeni paljon. Hapuillen siis lähdettiin suunnistamaan kakkoselle, koska luotto omiin taitoihin ei ollut kova. Kakkoselta lähtiessä kirottiin lisää, kun kaksi perään lähtenyt Korchagin sai kiinni. Siinä sitten lähinnä minä edellä ajaen mentiin muutama väli, kunnes Victor pummasi rastiuraa hieman ja oli enemmän perässä rastille tullessa. Lähdin tällä välillä iskemään siis hieman kovempaa. Yllättäen reitinvalintani katkaisi aita. Kiertoon siis meni aikaa ja rastille ajaessa tuli Victor vastaan 20m ennen rastia. Alkoi vituttaa yhä enemmän. Seuraava rastiväli oli pitkä luukutusväli, joten päätin ottaa asvalttia alle, kun toinen reitti kiersi vähemmän, mutta oli metsätietä. Seuraavat rastit löytyivät kohtalaisen sujuvasti, mutta Victor harmittavasti piti vajaan puolen minuutin eron muuttumattomana eli ei apua peesistä. Oikomiskieltokin teki sitten ylivarovaiseksi ja kiersin seuraavan pidemmän välin. Risteyksien ohiajoja alkoi tulla aika paljon loppumatkasta. Tyhmiä virheitä muutenkin kasautui hiljalleen. Sen verran oli kuitenkin jalat kunnossa, että ajoin kaksi eteen lähteneen Dauwalderin kiinni. Lopussa vielä yritin olla parempi kuin muut ja tehdä vaikeamman reitinvalinnan toiseksi viimeiselle rastille. Olisi kannattanut mennä vain sillä perinteisellä "Keep it simple, Stupid!"-taktiikalla :). Lopputuloksena 23. sija, omaan tasoon nähden huonolla suorituksella, riitti kuitenkin 3. parhaaseen suomalaismiessuoritukseen, vain 37s Timoa perässä. Tuukka tosin keskeytti K:lta alkaneisiin portaisiin. Verryttelyt ja palautusjuomat päälle ja suihkuun. Palkintojenjaossa käytiin katselemassa paremmin ajaneita. Ruokailu tapahtui rannassa sijaitsevassa Kolibris-nimisessä ravintolassa. Samulia lukuunottamatta muu pöytäseurue päätyi hintamääräsuhteeltaan hyvään normaalikokoinen pizza ja 0,5l olut ratkaisuun. Illasta vielä palaveroitiin torstain järjestelyistä ym. koska kisapaikka oli niemenkärjessä, jonne on Nidasta matkaa n. 50km.
Aamulla sai ruokaa jo 7.30, joten silloin syömään ja lähes suoraan pakkaamaan kisakamat mukaan ja pyörät bussiin. Sää oli edelleen tuulinen, mutta aurinkoinen. Kisakeskus oli tällä kertaa vanhan linnoituksen ympäristö. Linnoituksen sisällä sijaitsi Liettuan merimuseo, joten siellä oli ulkoaltaissa mm. pingviinejä, hylkeitä ja merileijonia. Sisällä oli sitten erilaisia kaloja akvaarioissa. Lähtö oli erittäin epätasaiselta mukulakiveltä linnoituksen sisällä mäkeä alas ja ulos tunnelia ja siltaa vallihaudan yli ja vielä vallihaudan ulkoreunaa 200m. Kaksi ensimmäistä rastiväliä tarjosivat vain toteutusta, tosin toisen rastin rastipolun epäilin olevan heikko, joten harmittavasti jarruttelin jo lähes 100m ennen polun lähtöä. Seuraavat välit tarjosivatkin tarkkaa suunnistusta, heikosti näkyviä polkuja ja hyvin näkyviä oikoja. Varmuus riitti 6-7 välillä asti, missä rastipolun valinta meni pieleen ja kiertoa seurasi. Seiskalla sitten saikin Jensen kiinni kahdella. Hieman ihmettelin ja kirosin tätä, mutta nähtävästi Allan oli joko oikonut tai jostain muusta syystä sai hylsyn. Peesiin kuitenkin iskettiin, koska uskoin Jensenin vauhtiin. Erittäin sujuvasti edettiin monta rastiväliä ja jopa peesissä pysyminen vaati kartanluvun jättämistä lähes nollaan. Kuudenneksi viimeiselle rastille otin omasta mielestäni järkevän kierron, mutta tässä Jensen sitten katosi. Kisan jälkeen tosin sain tietää, että rastille tuli lähes suora oiko. Loppu oli erittäin helppoa suunnistuksellisesti, joten pari isoa virhettä jäivät ainoiksi. Vauhti oli kohtalainen, tosin sen olisi pitänyt olla päällä heti alusta alkaen (eroa Juhoon kakkosrastilla 29s!). Loppuaika riitti 17. sijaan, edellä Tuukka 13. ja Juho 16. Tuloksia katsellessa ei voi olla vetämättä johtopäätöstä, että kisan viimeisten lähtijöiden ei kauheasti ole tarvinnut suunnistaa, vaan maastoon on syntynyt hyvät urat suoraan ajettavaksi. Kisan jälkeen ehdittiin vielä ihmetellä kisapaikan vieressä sijaitsevan delfinaarion asukkaita. Bussimatka takaisin tuntui pitkältä, lähinnä se kuluikin tankatessa perjantain pitkää matkaa varten. Illalla tutuksi tullutta kaavaa käyttäen palkintojenjaon kautta syömään. Nukkumaan halusin jopa hieman aikaisemmin, sillä lähtöaikojen arvonta oli tuonut koko kisan toisiksi huonoimman arvan.
Aamulla siis syömään taas 7.30 ja lähes samantien bussin kyytiin. Kisapaikalla yleista ihmettelyä mm. lähtöviitoituksella olevien portaiden ja kartanvaihdon toiminnan katsastus. Jalat tuntuivat kohtalaisen tuoreilta vielä kahden kisan jälkeen, joten tavoitteena oli ajaa nopeasti edellä ajanut espanjalainen kiinni ja sitten hieman yhteistyössä edetä muutama väli. Lähtökarsinassa tosin katselin, että Jose lähti huolestuttavan hitaasti liikkeelle. Itse laitoin heti alusta alkaen vauhtia kunnolla, että kone varmasti lämpenee kisaan. Pari ekaa rastia helppoja, 2-3 väli jonkinlainen reitinvalinta, joskin suora reitti oli myös ajouria, joten kumpikaan tiekierto ei houkutellut. Puoli kilometriä ennen rastia tuli Garcian selkä vastaan ja samaa vauhtia vaikutti jäävän taaksekin, joten eipä siis siitäkään apua ollut. Maasto oli harvapolkuisempaa kuin aikaisemmissa kisoissa, joten suunnistuskin tuntui helpommalta. Tosin hyvää suunnistusta vaikeuttivat muutamat karttaan merkityt, maastossa lähes olemattomat polut. Aiheuttivat matkan aikana yht. n. 4 min virhettä. Vauhti tuntui kuitenkin hyvältä lähes koko kisan ajan, ehkä muutamassa mäessä olisi toivonut pystyvänsä paremmin runttaamaan. Muutaman kerran kyllä kirosin arpaonneani, koska vaikutti selvältä, että kaikki risteykset ovat nopeammin ajettavia kisan edetessä. Eniten kuitenkin jäi harmittamaan toiseksi viimeisen rastin virhe. Edeltävältä rastilta lähtiessä oli kirkkaana ajatus varmasta suunnistuksesta. Lähes joka risteykseen siis pysähdyin varmistamaan. Tämä ei kuitenkaan riittänyt vaan yhtäkkiän ura katosi alta. Sitten alettiin suunnistamaan käyrien avulla, mikä toi tenniskentän näkyviin. Kartallakin sellainen oli, joten sen suuntaan. Tenniskentän vieressä oli kuitenkin isohko autotalli/vaja, jota kartalla ei ollut ja jonka kohdalla kartan mukaan menisi ura. Lopulta pinna tuli täyteen ja päätin ajaa selvästi pihalta näyttävän alueen läpi hylkäyksen uhallakin. Tietysti vauhtia otin paljon ja heilautin 40m alamäkeen pihassa sijaitsevan toiseksi viimeisen rastin ohi. Loppusuora aloitettiinkin sitten ihan täysiä ajamalla. Ei ole tätä ennen tullut loppusuoralla hyydyttyä sillä tapaa. Maaliin tullessa oli kuitenkin vielä mukavaa karanteenialueella jähimistä tiedossa pari tuntia. Ei oikein loppuverryttelykään kunnolla onnistunut. Eniten koko hommassa vitutti se, että pitkämatka oli sovittu ratkaisemaan amerikkalaistyyliin viestijoukkueet, joten Samulin ajaessa yli 2 min nopeammin oli aika selvää kakkosjoukkueen paikka. Yllätys tosin oli, että Juho ja Timo löysivät tiensä myös sinne. Joukkueet vaikuttivatkin todella tasaväkisiltä. Kisapaikalta pääsi onneksi välikuljetuksella heti karanteenin loputtua. Iltapäivä menikin ajojärjestyksiä miettiessä. Päädyttiin Timo-minä-Juho-järjetykseen aika nopeasti. Ykkösjoukkue oli Tuukka-Samuli-Mika-järjestyksessä. Tavoitteekseni suunnittelin Juhon saamista ankkuripätkälle joko ennen tai heti Mikan perään. Illalle vielä palkintojenjakoa ja syömistä kantapaikassa sekä tavaroiden pakkaamista.
Lauantaiaamulla vähän normaalia myöhäisempi herätys ja aamiainen. Käväisin katsomassa kymmeneltä, kun toista sataa juoksijaa lähti puolimaratonille. Sitten pakkaamiset loppuun ja kisaan valmistautumista. Varttia vaille yksi kisapaikalle ja paikkojen tutkailua. Tasalta kisan lähdön katsominen, Tuukka kärjessä K:lle, Timo kauempana. Käytiin vielä katsomassa yleisörastin paikka mäen päällä. Verryttelyä rannan pyörätiellä. Hieman yllätti osuuden nopeus, sillä jätkät tulivat lähes 10min nopeammin kuin arvioitiin. Tuukka tuli ensin neljäntenä vaihtoon ja Timo kuudentena 29s Tuukkaa perässä. Takaa-ajoon lähdettiin siis täysiä, tällä kertaa tosin K:n jälkeen varmistellen. Kulku olikin hyvä, tosin ero Samuliin ei tuntunut kaventuvan. Ennen puoltamatkaa sai Margus kiinni ja annoin suosiolla vetohommat hänelle. Siihen asti perässä roikkunut Puola jäikin hyvin pian letkasta. Muutamia rastivälejä mentiin täysin eri reittiä Marguksen kanssa, mutta eroa ei syntynyt. Lopussa tulin varmistellen Marguksen perässä, ja täysin samalla osuusajalla Samulin kanssa eli Juho lähti Tõniksen kanssa 29s Mikan perään. Luotto oli kyllä kova, mutta ihan ei jätkien vauhti riittänyt Mikan kiinniajamiseen, tosin Tõniksen Juho sai jätettyä taakse. Sijoitukset siis maalissa ykkösjoukkue 5. ja kakkosjoukkue harmittavasti kuudes, kun vain parempi kahdesta otetaan palkintoja jaettaessa huomioon. Kisan loputtua kaupan kautta pyöränpesulle ja sitä pakkaamaan. Itse ehdin aika hyvin saada tavarat kasaan ja palkintojenjakoa katsomaan. Osalla jäi vaiheeseen. Lähtö viivästyikin lähes puolella tunnilla. Kuskilla tulikin hieman kiire ajaa lauttarantaa kohti, että ehdittiin klo 19 lauttaan. Ja tosiaan, aikataulu ei sallinut bankettiin jäämistä, mitä voi pitää koko viikon huonoimpana ratkaisuna. Juominen jäikin sitten bussitinaamiseksi. Hieman ihmettelin, ettei kovin moni muu ollut nähnyt tätä ratkaisua hyvänä. Heitettiin sitten läppää ja kuunneltiin musiikkia johonkin klo 2 asti, lähinnä todettiin, ettei ikinä lähdetä kisareissulle bussilla. Bussi oli Tallinnassa kuuden jälkeen ja laiva lähti kahdeksalta. Helsingissä oltiin 10.30. Matka Helsingistä kesti melkein neljään parin venyneen pysähdyksen takia. Vielä illalla Jyväskylään ja reissu olikin paketissa.
Ensi viikonloppuna olisi sitten vielä pitkän matkan SM. Toivon hyvää lähtöpaikkaa, jonkun kovakulkuisen jälkeen. Jos joutuu yksin ajamaan koko matkan ei taida olla mahdollisuutta palkintopallille. Plaketti vaikuttaa aika varmalta perussuorituksella, mutta sellaista ei kannata ainakaan tuohon maastoon lähteä ajamaan. Paikalla kuitenkin on ulkomaisistakin Margus, Tõnis ja Maxim. Victor onneksi on H40-sarjassa. Saattaa olla, että vielä ensi perjantaina yritän sovittaa Airlight Pythonia vanteelle. Tubeless toimi hienosti Liettuassa, mutta kyllä taakse pitää jotain kevyempää laittaa.