Tuusula takana

Sunnuntaina sitten tummenneltiin Tuusulassa. Perjantai ei oikein tuntunut lupaavan mitään. Kulkihan se pyörä, vaikkakaan alussa reisissä ei oikein ollut mitään. Mutta olipahan hieno maasto ajaa, ei montaa tuollaista mäntykangasta, jossa olisi vielä polkujakin, EP:ltä löydy. Saattaa olla, että tuonne lähdetään kausi lopettamaan.
Sitten lauantaina oli erittäin virkistävä entisten ja nykyisten CAF- (Citius, Altius, Fortius) tiimiläisten tapaaminen. Ensin iltapäivästä syötiin ja pari puhettakin pitivät ja yleistä jutustelua. Alkuillasta sitten Jalasjärven rannalle savusaunaan ja kyllä, uimaan. Ei ehkä enää tälle vuodelle vapaaehtoisesti tule mentyä ulkovesiin. Siinä mökillä sitten lisää jutustelua ja myös ruokaa ja juomiakin olisi ollut aika paljon; harmitti, että tuli ilmoittauduttua Tuusulaan ;). Soittivat sitten kotoa Susannalle, että sen pyörästä oli rengas täysin tyhjänä. Eli lähdettiin siinä puoli kymmenen aikoihin jo pois. Sen jälkeen laitoin ilmaa renkaaseen, pakkasin pyörät autoon ja pakkasin omat kamat kasaan. Meni vähän siis myöhäiseksi ja aamulla puoli kuuden aikaan herätys eli nukuin lähes koko automatkan Tuusulaan.
Sään puolesta kisa ei kiinnostanut yhtään, sillä oli pilvistä ja +7 astetta. Joutu pitkään arpomaan vaatetuksen kanssa. Lopulta molemmat kisat ajoin lyhyt aluspaita+ajopaita+ajohousut+irtohihat-kombossa. Sprintissä riitti ihan hyvin, mutta pitkälle olisi voinut laittaa irtolahkeet ja pitkän aluspaidan miinus irtohihat. Mutta ei vaatetusratkaisut lopputuloksiin mitenkään vaikuttaneet. Sprintti meni alusta alkaen hieman varmistellen ja hätäillen. Ei kuitenkaan isompia pummeja ja nähtävästi vauhti on kohdallaan tuollaisissa lyhyissä rypistyksissä. Yllätyksekseni ja taisi se sitä muillekin olla, voitin sprintin 10s erolla Mattiin, kolmantena 24s perässä oli Margus ja 7s Marguksesta Juho ja Petri, joista hieman isompi eli 48s ero Timoon. Loput oletettavasti kärkitaistelusta poissa, koska alkupää oli noin lyhyillä eroilla. Sprintin tulokset
Elättelin jonkilaisia toiveita karkuun pääsystä ainoastaan Matin kanssa, mutta pitkän matkan alkupuoli oli tietysti enimmäkseen sora- ja peltoteitä, joten Margus, Juho ja Petri imuttivat eron nopeasti kiinni. Petri tosin taisi sitten kuitenkin tippua jossain ennen nelosrastia. Viitosella olikin jo koko porukka koossa, kun Timo vielä radan varressa ajoi eron kiinni. Hieman yritettiin Matin kanssa vuorovedolla tiputtaa jätkiä, mutta hyvin pysyivät peesissä. Tuli kyllä itsekin oltua ehkä hieman liian innokas vetohommiin omaan kuntotasoon nähden. Tosin muuten kärjessä olisi ollut yksin Matti. Tiedä sitten kuinka kauan olisi seisoskeltu, jos olisi pistänyt vauhdin nolliin ja yrittänyt saada muita vetämään. Pahoitteluni Matille hieman heikosta maastonluennasta, sillä ei ollut yksi tai kaksi kertaa, kun molemmat joutuivat jarruttamaan, kun ei osattu päättää kumpi menee kapeaa kohtaa edellä. Letkana siis edettiin ja reitinvalintaakaan ei ekalla kartalla paljoa tarjottu, joten ei oikein ollut edes mahdollista karata. Muutaman kymmenen metrin karkumatkat ovat niin helposti kirittävissä kiinni, että pari hyvää mikroreitinvalintaakaan ei auttanut. Omalta osaltani kisa oli oikeastaan ohi toisen kartan (tästä edespäin kaikki rastinumerot viittaavat toiseen karttaan) toiselta rastilta lähtiessä, jossa heilautin pyörän ilmassa hieman liian lennokkaasti ympäri ja samalla takarenkaan kyljen Timon eturattaaseen. Seurauksena kolme kookasta 5mm x 2mm kokoista reikää. Eipä muuten auttanut litku renkaassa näihin reikiin. Katsoin siinä sitten vain jätkien selkiä samalla kiroten. Pumppu ja patrunahan kyllä selkätaskusta löytyi, mutta ei tällaisia tapauksia varten tarpeellista sisäkumia. Reikien kokoahan en tyhjästä renkaasta nähnyt, joten tyhjäsin patruunan renkaaseen vain todetakseni, että ei auta. Sitten selitin Susannalle ja äidille tilannetta ja kysyin muutamilta kilpailijoilta sisäkumia. Valmistauduin siinä jo kävelemään n. 3 km kilpailukeskukseen, kunnes Samuli lainasi sisäkumia. Kiitokset siitä. Renkaan vaihto kesti hieman kauemman, koska rengas oli täynnä litkua ja päällä kurassa. Sain renkaan vaihdettua jotakuinkin samaan aikaan, kun Pasi tuli rastille. Laskekelin, että nyt kun kerta on rengas täynnä, niin samallahan voi ajaa radan loppuun. Pari kertaa näkyi jopa lupaavasti Pasin selkä seuraavilla väleillä, vaikka jalat olivatkin täysin hapoilla renkaan aiheuttamasta seisoskelusta johtuen. Sippi siis häämötti hyvin lähellä ja vauhti väheni murto-osaan viitos- ja kuutosrasteille ajaessa. Loppumatkasta siis taisteltiin lähinnä maaliin pääsystä. Virheitähän nyt suuremmin noin hiljaisesta vauhdista pysty tekemään, tosin kisan kaikki reitinvalintavälit oli jätetty kisan viimeiselle kolmannekselle. Tummaa alkoi olla, kun suolla ajokaan ei oikein tuntunut sujuvan. Onneksi maali läheni hiljalleen, joten pystyi ajattelemaan, että rääkki kohta olisi ohi. Viimeisellä suolla Jarkko vielä tuoreen näköisenä lennähi ohi, kun itse joutui taluttamaan raahustaen. Maaliin kuitenkin tulin lopulta enkä loppujen lopuksi edes niin kauhean huonolla sijoituksella, sillä Samuli oli vetäissyt vitoselle ISON pummin ja Pasilla oli molemmat renkaat puhjenneet. Oli Matti-Pekkakin jotain pummia varmaan tehnyt, koska jäi myös taakseni ja oli kuitenkin reilusti Samuliakin edellä kakkosrastilla. Todennäköisesti yli kymmenen minuuttia jäin kärkiporukasta renkaanvaihdon jälkeen, koska uskon siinä menneen kaikkineen ainakin 12 min. Voitto meni oikeaan osoitteeseen, sillä Matti oli tiputtanut Timon ja Marguksen ihan loppumatkasta. Timo taas oli tiputtanut Marguksen ja neljäntenä nähtävästi lähes koko matkan yksin ajanut Petri. Juho oli vetäissyt niin ison pummin viitoselle, että oli nähnyt parhaaksi ajaa pois, joten oma sijoitus kuudes, saattaa tosin nousta yhdellä sijalla, jos Jarkkoa ei lasketa lopputuloksiin.Pitkän tulokset
Pyöräsuunnistuscupin osalta tilanne pysyi muuttumattomana, koska tuloksissa edelläolleista parhaiten cupissa sijoittuneena on Timo 35p perässä. Kotimatka Jyväskylään oli ehkä yksi väsyneimmistä ikinä. Ensin asemalta automaatti ei antanut paikkalippua, joten totesin, että en sellaista tarvitse, koska mielessä oli myös La Garen pizza. Pizzan ehdin hakea hyvin ennen junan lähtöä, maistui hyvälle, koska päivällä kisojen välissä en syönyt muuta kuin leivän ja banaanin palautusjuoman kanssa. Kirosin tosin loppumatkan miksen käynyt hakemassa luukulta paikkalippua, mutta kai likaisissa kisavaatteissa onkin parempi matkata vaunun eteisessä laukun päällä istuen. Lähes vannon, etten enää sunnuntai-iltana tule tuolla junalla Tampereelta. Vain pakon edessä.
Viikon alku menee kisoista palautuessa ja loppuviikko Liettuaa varten valmistautuessa. Vielä pitäisi tälle illalle jaksaa täyttää Athlete Whereabouts Info WADAlle ja IOFlle. Tietäispä vaan itsekin mitä sitä tekee joulukuussa.