Arvokisoja horisontissa

Viikonlopun kisat siis menivät omalta osaltani tarpeeksi hyvin, että joukkueeseen voisi tulla nimetyksi. Kumpanakin päivänä sijoitukseksi tuli 5., mutta eipä noilla perjantain ja lauantain jaloilla parempaan olisi pystynytkään, joten minimoitiin virheet ja katsottiin mihin asti sillä mennään.
Perjantain sprintti alkoi vauhdikkaasti nopealla alamäkivälillä, ykkönen löytyi helpohkosti. Jalat tosin eivät tuntuneet olevan kisatuulella, kun tuntuivat todella väsyneiltä. Pari väliä menikin ihmetellessä huonoa kulkua, mutta lopulta piti vain todeta varmistelun olevan päivän sana. Kisa sujuikin suunnistuksellisesti jopa kohtalaisen hyvin, lukuunottamatta yhtä seisahdusta golf-kentällä ja pitkän välin kiertovalinnan käyttämättäjättämistä.
Lauantaina etukäteen pääteltynä alkumatka ajettaisiin tasaisemmassa maastossa ja vasta lopussa harjun ylityksiä. Ennen kisaa satoi muutaman kuuron kisakeskuksessa, mutta kisaan lähdettiin lyhyissä irtohihoilla lisättynä, mikä osoittautuikin oikeaksi ratkaisuksi nimittäin viimeinen kuuro alkoi ollessani lähtökarsinassa ja loppui ennen ykköstä. Jälleen suunnitelmissa oli varma ja sujuva suunnistus ja ajo kulkee sitten sitä mukaa. Ykköselle mennessä otin kuitenkin heti hieman vaikeamman valinnan, joka osoittautui välin nopeimmaksi ratkaisuksi, tosin fysiikalla jäin hieman ja jaettu ykkössija Juhon kanssa, joka kiersi oikealta kuten suurin osa porukasta, ekalla rastilla. Jo lähdössä totesin kartan eteläosan 3-4-5-6 välit tiheän uraston takia tiukaksi suunnistukseksi. Näkyvyys oli kuitenkin alueella hyvä, joten suunnistus perustuikin suurimmaksi osaksi käyriin ja kuviorajoihin, polkujen jäädessä toisarvoisiksi. 7-8 välillä ratamestari houkutteli reilun sadan metrin oiolla, mutta varmistellen ajoin kierron ja vasta rastille varmempi oiko. Kartanvaihdon jälkeen kummastelin, sillä toisella kartalla olikin vain yksi rastiväli. Välille sain hyvää vetoapua, koska Matti-Pekka lähti kasilta itse sille tullessani. Ennen ysiä kääntelin viimeisen kartan ja kuittasin ohi M-P:n kääntäessä karttaa vasta leimauksen jälkeen. Myös viimeisen kartan ensimmäisellä välillä houkuteltiin oikovalinnalla, tälläkin kertaa jätin sen käyttämättä ja pyrin hakemaan vauhtia isommalta hiekkatieltä. Eroa Juhoon, joka käytti oikoa, 13 s lisää, silti toiseksi nopein välillä. Seuraavana välinä oli reitinvalinta harjun yli, missä tuli ryssittyä hieman, sillä valitsin selkeimmän reitin linjaa pitkin suoraa harjun yli. Kiertovalinta nousua säästäen olisi ollut loppumatkaa ajatellen parempi valinta, vaikka ajallisesti eroa ei yli puolta minuuttia ollutkaan. Pari seuraavaa väliä helppoa toteutusta, joskin fyysistä haastetta noususta takaisin harjun päälle. Seuraavalla alamäkivälillä nopeasti harjulta alas ja mahdollisimman paljon saatua vauhtia hyödyntämällä eteenpäin, lopussa kulmaoion haistelu. Oiko löytyi ja jopa kohtalaisen hyvänä polkuna. Seuraavana ajoväli ja rastilla tieto, että toisena siinä vaiheessa eli Mika varmaankin edellä. Seurasi jälleen reitinvalinta harjun yli, jonka tällä kertaa kiersin oikealta loppuun oikoen. Lopussa oiko ja kierto samanarvoiset, mutta nousussa jäätiin jalalla kymmenisen sekuntia. Seuraavalle oikealta kiertäen, vasen kierto 15-20 s nopeampi. Loppuun vielä nousu harjulle asvaltin kautta kiertäen ja viimeiselle suoraa tiputellen. Hieman ajattelua olisi parikymmentä sekuntia voinut näillä väleillä vielä säästää.
P.S Sijat siis riittivät kisalippuun: SSL. Tällä hetkellä menossa suunnitelmat ja kyselyt Susannalle uuden pyörän hankkimiseksi, vaikka ei siinä vanhassakaan paljoa vikaa ole.