Leireilyjä osa 2

Vajaan viikon sai huilata Mallorcalta tulon jälkeen, kunnes piti painaa kaasupoljinta ja suunnata ensin Turkuun, sitten Tukholmasta Helsingborgiin ja lopulta Helsingöristä Tisvildeen. Menomatka laivalla oli joidenkin osalta kosteampi kuin toisten, mutta itse ainakin ajoin auton laivasta ja Ruotsin sekä Tanskan läpi. Säät suosivat jälleen pyöräsuunnistajaa, sillä ajankohtaan osui kohtalaisen lämpimät kelit eli iltapäivisin jopa +20 astetta. Majoitus oli normaaleissa leirintäaluebungaloweissa, joissa tosin erikoisuutena se, että joko parvella nukkuva hikoili koko yön tai alhaalla nukkuvat palelivat koko yön, variaationa tosin se, että tilanne vaihteli koko yön. No kyllä sitä nukutuksi silti sai. Ruokailuissa opetettiin heti olemaan kellontarkka, jos tulit minuutinkin myöhässä sait jonottaa ruokaa ainakin 5-10min, tosin pelimieshän olisi ratkaissut tilanteen ja tullut paikalle 20 min myöhemmin jolloin kaikkia ruokia löytyi pöydistä ja ei tarvinnut edes jonottaa. Harjoitukset leirillä olivat laadukkaita, tosin kokonaisrasitusta alkoi kertyä, kun lähes joka päivälle oli vähintään yksi kilpailuvauhtia ajettava treeni. Virheitä sai karsittua koko ajan leirin edetessä, joten jotain opittiinkin muistin perukoille mahdollista EM-reissua varten. Pikaisesti tiivistettynä leirikisat menivät kohtalaisesti, 1. keskimatka heikko, yökisa erinomainen miinus, viesti hyvä, 2. keskimatka hyvä miinus, sprintti hyvä plus ja ultrapitkä hyvä plus ilman renkaanpuhkeamista, mikä laskee arvosanan heikko plussaksi. Paallikkoo's Diavolo Challenge jäi ajamatta, kun ei huvittanut. Kannustettiin sitten MikkoK:n kanssa Juusoa, Elmeriä ja Pekkaa, ja viritettiin vuorotellen jätkille upeat vilkkuvat venttiilinhatut, jotka eivät kuitenkaan riittäneet siivittämään ketään jätkistä voittoon. Upea näky kyllä oli tuollainen vilkkuva hattu. Iltaisin palkittiin porukkaa oluin, suklaamunin ja vaatekappalein, muutamaan olueen per ilta siis oikeutimme itsemmekin. Iltaisin ei tosiaan mitään hirveää juhlimista ollutkaan, sen verran rankka leiriohjelma oli ja suurin osa porukasta poistuikin ultrapitkän jälkeen kotimatkalle. Meillä oli porukka vissiin vähän väsynyttäkin. Todettiin kuitenkin Kolehmaisen kanssa Wiibroe erittäin onnistuneeksi mallastuotteeksi. Takaisinpäin lähdettiin viikon ensimmäisenä sadepäivänä, joten autokin peseytyi vähän ennen kotimatkaa. Tukholma-Turku-laivalla oli tunnelma ulkoilman kaltainen, tosin hieman latisti se, että laivassa ei ollut Discoa, vaan FunClub muuntui sellaiseksi pikkutunneilla. Reissun ainut automatka, jolla olin omassa Citikassa matkustajana osui Turku-Huittinen välille, mikä olikin oikea ratkaisu, sillä kaikki laivasta ulosajaneet puhallutettiin. Loppuun taas pari räpsyä.



Keskittyneenä yökisaan, tangossa Lupine ja kypärässä Silvan halogeeni, joten valotehoa riitti ja sitä tarvittiinkin.



Mikon kanssa iltapäiväajelulla poluttomalla kartalla.



Sprintissä oli keskittyminen vielä kohdallaan, suun aukiolo sen paljastaa.